Toukokuun loppuviikot kuluivat yo-kirjoitusten tuloksia ihmetellessä. Äidinkielessä kt-opiskelijat menestyivät ihan hyvin. Lähes sadasta kirjoittajasta vain yhden suoritus hylättiin. Opiskelijan näkökulmasta oli ilahduttavaa, ettei muita hylsyjä tullut. Toisaalta ihmetyttää, kuinka heikoilla suorituksilla pääsi läpi. Tuntuu, ettei oikeakielisyydellä ole enää väliä. Lähes käsittämättömästä tekstitaidon vastausmössöstä saa yhden pisteen. Nollia ei kannata antaa.
Älliä ei ole enää helppoa saada. Kollegani Joutsan lukiosta oli arvioinut monta, monta suoritusta laudaturiksi - miltei kaikkien pisteet olivat laskeneet ja tuloksena oli eximioita pilvin pimein. Meillä tuli vain yksi ällä - naismuistiin vähiten. Tarjolla olleet olivat laskeneet maagiset viisi pistettä, niin että putosivat alle 87 pisteen, joka on laudaturin rajaksi alhainen.
Kevätjuhlat järjestetään meillä Paviljongissa. Kolmen yksikön juhlat ovat peräkkäin klo 9, 12 ja 15. Orgaisointi on mallikas: ennalta harjoiteltu kävely estradille, kättelyt, ruusujen ojentamiset ja lakitukset sujuvat nopeasti. Parasta on aina Konservatorion bändin musiikki. Kun kuuntelin laulajia, niin totesin, että he peittoavat mennen tullen akuankkaääniset nasaalit nuoret naiset, jotka vinkuvat radioaalloilla päivittäin. Ammattitaito kuuluu. Suvivirsi oli hienosti sovitettu: ei mitään körttiveisuuta vaan jatsahtavaa kepeää soitantaa ja laulantaa. Juhlan jälkeen parasta on aina halailla komeita nuoria miehiä - ja naisia - Paviljongin aulassa. Skumppalasillisen jälkeenpäin nautimme Akeksandrassa erään uuden ylioppilaan & matkailuvirkailijan vanhempien tarjoamana.
Mietin, oliko juhla viimeinen kevätjuhlani. Ehkä. Odotan Kevasta tietoa, mikä on lopullinen henkilökohtainen eläkkeellejääntipäiväni. Se ei nimittäin ole selviö. Luulin vuosikausia, että tuo tärkeä päivä on 3.4.2016. Maaliskuussa menin Omat tiedot -sivuille ja hämmästyin: siellä oli päivämäärä muuttunut. Eläkeikäni tulisi täyteen vasta 31.12.2016. Soitin Kevaan, jossa virkailija yritti laskurin avulla selvittää, missä mättää. Ei selvinnyt. Sain toukokuussa paksun nipun papereita ja pahoittelut siitä, että tiedoissani on virhe, jota yritetään etsiä.
Vielä tätä kirjoittaessani odotan lopullista vahvistusta. Minulla on varasuunnitelma: voin jäädä syyslukukaudeksi osa-aikaeläkkeelle, jolloin minulla olisi vain neljä kurssia. Kun minulla on sekä valtion että kuntien työsuhteita, eläkeiän ja eläkkeen määrän laskeminen pitäisi kuulemma tehdä käsin. Se ilmeisesti tuottaa ongelmia virkailijoille. Laskurit eivät pelitäkään!
Minulla on tyhjä olo. En osaa oikein ryhtyä mihinkään, kun en tiedä, mitä teen ensi elokuussa. Muutto remontin alta Harjulta Viitaniemeen ei todellakaan houkuta. Alkaa olla sellainen tunne, että tämä oli nyt tässä. Irtisanomisaikani on kuukausi, joten pian pitäisi alkaa saada tietoa, mitä tehdä. Ilmat ovat onneksi sopivan viileitä, joten voin perinteiseen tapaan tehdä odotellessani joulusiivousta. Se on ollut vuosikaudet sopivaa aggressioiden purkamista lukuvuoden päätyttyä.
Sain tänään luetuksi myös viimeiset kirjallisuusesseet. Yllätyin, että porukka oli ymmärtänyt, mistä on kyse. Suurin osa oli löytänyt jonkin ongelman tai näkökulman, josta käsin eritteli teemaa. Vain muutamalla heikommalla oli juonen selostusta. Minua ilahdutti myös se, että kun "pakottaa" lukemaan edes yhden kirjan, niin suurin osa onkin tykännyt siitä. Lokki Joonatan, Hucleberry Finnin seikkailut, Jekyll & Hide, Ylpeys ja ennakkoluulo, Baskervillen koira, Syvä uni ja jopa Mankellin Riian verikoirat olivat olleet ihan kelvollista luettavaa. Jess! Yritän nyt laskeutua lomatunnelmaan. Mitä tästä kaikesta jäi käteen? Siitä kerron seuraavassa postauksessani.
