Poissaoloselvitysten helmiä

Koulussamme ei ole opiskelijoiden noutopalvelua. Jos joku ei jaksa aamulla herätä, niin häntä ei mikään etsivä nuorisotyöläinen paikalle hae. Kuitenkin poissaoloja kertyy jakson aikana joillekin jopa niin paljon, ettei mitään näyttöä osaamisesta tule. Sanon aina kaikille, ettei minulle tarvitse poissaoloselvityksiä tuoda. ”Jos olette paikalla = olette läsnä. Jos ette ole tunnilla, niin olette poissa. Syyt eivät minua kiinnosta.”

Omaksi ilokseni ja huvikseni kuitenkin kerään TOP 10 -­listaa, jonka päivitän aina jakson jälkeen. Ehkä kaikkein kaunein selitys oli seuraava: ”Jäin ihailemaan lintujen muuttoa”... Paljon on aivan uskomattomia syitä: juhlasalissa muuttohommissa, mikreenissä, vatsa vittuili, henkilökohtaisia omia menoja apteekissa, 2. divisioonan peli lippuja jonottamassa...

Oma lukunsa ovat opiskelijoiden matkat. Harvoin syys­-, talvi-­ tai joululomaan riittää koulun loma­-aika. Osa neidoista ja nuorukaisista ilmoittaa matkastaan etukäteen ja pyytää tehtäviä. En ikinä anna. Kuka nyt etelän aurinkorannalla pilkkusääntöjä opiskelisi! Siinähän menisi loma piloille. Maantieteellisten nimien oikeinkirjoitusta sen sijaan voisi jo ennakkoon opetella, sillä nuoriso menee Palttiaan, pulkariaan, Roodokselle ja Thaimaaseen. Muutamat onnettomat joutuvat tyytymään lähikohteisiin: ”Olin Tikkakoskella, kajaanissa, helsingissä poikaystävän valassa.”

Muutakin kielenhuoltoa voisi kertailla, sillä joskus on lähes mahdotonta ymmärtää, mitä selitysrivillä lukee: ny yritys suunittelu kokous, nukui pommiin, en ole kursilla, maha kipeys, koiran käyttö rokotusessa, info tilaisuus työsä opimisesta

Kerran joku kirjoitti ”mystery shopping”. Arvelin, että poika on tehnyt pimeää hasiskauppaa tai muuta varsin arkaluonteista liiketoimintaa. Myös ”bisneksiä” ja ”omia bisneksiä” on aika yleinen syy.

Abivuonna lapsiparat joutuvat miettimään, kumpi on tärkeämpi – ajokortti vai ylioppilaslakki? Autokoulua käydään paljon ahkerammin kuin oikeata koulua. Työssäkäynti poissaolon syynä saattaa olla monelle ihan välttämätöntä toimeentulon kannalta. Sekään ei kuitenkaan ole mikään pätevä syy olla poissa. On pakko priorisoida asioita: saanko kurssin suoritetuksi, jos olen töissä?

Äskettäin eräs tyttö sanoi, ettei hän tule perjantain kolmoistunnille – ja hän jatkoi: ”Sehän on luvallinen poissaolo, kun minä nyt sinulle ilmoitan!” Voi, voi.

Ikäviä ovat ihan oikeat sairauspoissaolot – leikkaukset, infektiot, kroonisten sairauksien hoito osastolla (esimerkiksi diabetes). Monen opiskelijan on kuitenkin lähes mahdotonta ymmärtää, ettei sairaalassaolo tuota opintopisteitä. Koulu toki näissä tapauksissa aina joustaa ja mahdollistaa kurssin suorittamisen uudelleen tai itsenäisesti.

Muistuu mieleen takavuosilta eräs hevostyttö, joka katosi viikoksi. Hänen palattuaan ruotuun tivasin poissaolon syytä. Tyttö selitti pitkän kaavan mukaan, miten hän oli ollut käyttämässä hevostaan astutuksessa Mikkelissä. ”Eikö joku muu voinut viedä hevostasi sinne?” kysyin. ”Ei, HÄN on niin herkkä, että kyllä läheisimmän ihmisen piti olla mukana!” No, mikäpä siinä sitten.

Yhden parhaimmista selvityksistä kertoi kollega. Eräs neitonen oli jäänyt koko päiväksi pois koulusta, koska hänen koiransa oli ollut masentunut, ja hänen oli pitänyt jäädä lohduttamaan tätä. Samantyyppisen selvityksen sain itse myös eräältä koiranomistajaneidolta. Hän kertoi vieneensä rotukoiransa aamupissalle. Tällöin tuo narttukoiraparka oli kohdannut sekarotuisen piskin ja antanut sen panna! Tyttö oli aivan poissa tolaltaan. Mitäpä siinä opekaan muuta voi, kuin toivoa, ettei syntyisi lisää vielä sekarotuisempia pentuja!

Kuinkahan nuo nuoret työelämässä ymmärtävät, kun töihin ei voi mennäkään silloin, kun sattuu heräämään, eikä poissa voi olla mummon maksaman Dubain­-matkan tai koiraongelman takia. Nyt kun vielä SSS­-hallitus määrää ensimmäisen sairauslomapäivän palkattomaksi, niin tuleepa potkuja ja repaleisia työsuhteita.

Rakkaudella, Maire

Ammatillisen koulutuksen alasajo, osa I

Jakso vaihtui ja sain pitkästä aikaa opetettavakseni äikkä kakkosen YTO-ryhmän. Siinä pitäisi olla 23 opiskelijaa. Ekalla tunnilla oli läsnä 14 ja toisella kerralla 6. Paikallaolijat olivat kovin hiljaisia: he ihan säpsähtivät, kun kyselin ja yritin jututtaa heitä. Ongelmana on koulussamme ollut juuri se, etteivät opiskelijat jaksa käydä tunneilla, mistä seuraa sitten se, etteivät he valmistu ammattiin.

Elokuun alussa astui voimaan uusi laki ammatillisesta koulutuksesta. Se merkitsee kaikille yhteisten aineiden – äikkä, matikka, kielet – tuntien rajua vähentämistä. Taide ja kulttuuri oppiaineena tulee valinnaiseksi. Onneksi sentään yhteiskuntatiedon ja liikunnan opetus lisääntyy.

Olimme vuosi sitten vierailulla eduskunnassa yhdistelmäopintolaisten kanssa. Tapasimme siellä keskisuomalaisia kansanedustajia. Esitimme huolemme juuri uudesta ammattikoululaista, ja ihmettelimme yleissivistävien aineiden kurssien vähentämistä. Edustaja Aila Paloniemi oli hyvin hämmästynyt asiasta. Hänen mukaansa ei ole oikein, että noita aineita vähennetään. Hän pyysi meitä ottamaan yhteyttä ja kirjoittamaan asiasta.

Kuitenkin esimerkiksi Paloniemi oli vain muutamaa viikkoa aiemmin ollut itse hyväksymässä lakiesitystä. Eikä hän muka tiennyt sen sisällöstä mitään! Tarkistin netistä, miten keskisuomalaiset kansanedustajat olivat äänestyksessä käyttäytyneet. Kaikki – lukuun ottamatta persuja – olivat äänestäneet lakiesityksen puolesta. Minä elän samanlaisessa kuplassa kuin Krista Kosonen, joten en piittaa mitään siitä, mitä persut tekevät. En myöskään tunne ketään, joka olisi viime vaaleissa persuja äänestänyt. Yhtä epäilen.

Olimme kollegojeni kanssa olleet yhteydessä kansanedustajiin heti, kun saimme tiedon lakimuutoksesta – siis jo keväällä 2014. Meidän kirjelmöinnistämme ei ollut mitään hyötyä.

Ihmettelemme, miksei edes OAJ vastustanut asiaa näkyvästi. Merkitseehän lakiuudistus opettajien lisätyöttömyyttä.

Kun opetussuunnitelmat uudistuvat, jo koulunsa aloittaneet ovat tähän asti suorittaneet tutkintonsa vanhan opsin mukaan. Nyt hypätään suoraan uuteen, mikä tarkoittaa kaaosta. Opot, koulutuspäälliköt ja opettajat ovat tehneet selkä ruvella töitä, jotta keksittäisiin, miten siirtyminen opintoviikoista opintopisteisiin tehdään. Kun mitään valmista mallia ei ole, jokainen koulutuksenjärjestäjä tekee, miten lystää. Toiset paremmin, toiset huonommin tai erittäin huonosti.

Avainsana on HYVÄKSILUKU. Jos nuori on ollut lapsenvahtina, mukana pikkuveljen vauvauinnissa, lakaisemassa mummon pihasta syksyn lehdet tai leiponut siskon häihin pari kakkua, niin työstä saa ainakin 1 – 3 opintopistettä!

Mihin Suomen ammatillinen koulutus on oikein menossa?

Rakkaudella, Maire

Iisalmesta ihmeen hyvää, Vieremältä vielä parempaa!

Olen 63-vuotias ”muslimimummo” Jyväskylästä. Mietin usein Mitä tapahtuu todella ja luen Saarikoskea yhä uudelleen. Olen opettanut äidinkieltä ja kirjallisuutta vuodesta 1977 sekä amiksille että yhdistelmäopintolaisille. Mottoni on PILKKU ON PARAS PANO! Toissa vuonna abit olivat tussaneet sen kuorma-auton lakanaankin abiajelulla...

,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,

Asun Jyväskylässä pojanpoikani kanssa, mutta juureni ovat vahvasti Vieremän Niemisen kylän suomullassa. Savolaisuus on sekä rasite että voimavara.

Mulla taitaa olla nyt viimeinen vuosi töissä. Paljon on virrannut vettä Tourujoessa, kun olen Kortepohjassa dallannut.

Olisiko nyt aika kirjoittaa muistoja menneiltä ajoilta ja ihmetellä nykymaailman menoa erityisesti äikänopen näkökulmasta? Inka-palautteen keskustelussa eräs Kaisu kysyi: ”Onko sinua tuo työ koskaan vituttanut?”

Pysähdyin, hätkähdin, mietin. Ei luokassa.

Joskus toisinaan silloin tällöin kyllä luokan ovien ulkopuolella.

Niinpä lupaan kertoa ensi lukuvuoden aikana, mitä tapahtuu todella!

Rakkaudella, Maire