Minusta tuli "muslimimummo" 18 vuotta sitten, kun poikani meni naimisiin islaminuskoisen saksalaisnaisen kanssa. Miniäni vanhemmat ovat tulleet siirtolaisina Makedoniasta 1960-luvun lopussa; isä oli makedonialainen ja äiti on serbi. Niinpä kolme pojanpoikaani ovat Suomen savolais-karjalaisten ja Balkanin kansojen jälkeläisiä.
Viime viikon ajan olen kovasti miettinyt suhtautumistani Turun terrori-iskuun. Tekisi miltei savolaiseen tapaan todeta, etten "oo puolesta enkä vastaan vuan pikemminnii päenvaston". Poikani soitti heti perjantai-iltana ja sanoi naapurin kertoneen tapahtumasta. Saksassa ei juuri Suomen uutisia kuule. Takavuosina otsikoihin pääsivät kouluampumiset. Baijerissa oli taivasteltu:"Mikä teitä suomalaisia oikein vaivaa?" Toinen varma kiinnostuksen kohde on Matti Nykänen. Hänen edesottamuksiaan seurataan edelleen. Keski-Euroopassa hän yhä yksi parhaista mäkimiehistä maailmassa.
Odotin Facebookin äärellä kommentteja iskusta. Ensin ei kuulunut yhtään mitään pitkään aikaan. Kukaan kavereistani ei noteerannut tapahtumaa. Tuli todellakin mieleen, ettei kukaan uskalla sanoa ääneen mitään. Sitten luin presidentin lausunnon (IS 19.8.), ja ensimmäistä kertaa elämässäni jaoin Niinistön puheet. Mielestäni hyvää oli se, että hän varoitti lietsomasta vihaa maahanmuuttajia kohtaan. Pian kuitenkin paniikki valtasi vallanpitäjät: ehdotuksia vastaavan iskun estämiseksi satoi kuin kanttarelleja syysmetsässä. Paras kirjoitus jäi varmaan monelta huomaamatta: professori, islamin tutkija Jaakko Hämeen-Anttilan puheenvuoro Aamulehdessä 20.8. on koskettava ja analyyttinen.
Uteliaisuuttani kävin MV-lehden sivuilla. Siellä preidenttiehdokas Laura Huhtasaari pauhaa suu vaahdossa ja peräänkuuluttaa presidentiltä arvojohtajuutta. Onneksi siitä naisesta ei presidenttiä tule. Kansanedustajanakin hän on häpeäksi kansanvallalle. Toisaalta on parempi, ettei tuo opettaja ole koulussa pilaamassa lapsia ja levittämässä propagandaansa. Toinen pelottava persu on Jussi Halla-aho. Aina kun hänen kasvonsa ilmaantuvat TV-ruutuun, saan kylmiä väreitä. Nyt hän olisi sulkemassa kaikki kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet saarileireihin. Tulevat kovasti mieleen juutalaisten keskitysleirit. Sopisi tehdä tutustumismatka vaikka Auschwitziin: siellä moni koviskin hiljenee.
Elämäni "muslimimummona" on sujunut hyvin. En ole aina kaikesta samaa mieltä miniäni kanssa, mutta toimeen olemme tulleet. Lasten kasvatuksessa hän on ankarampi kuin minä, mutta toisaalta hän ei ole pakottanut lapsia esimerkiksi valitsemaan uskontoa. Pojat kävivät aluksi Suomen elämänkatsomustietoa vastaavilla tunneilla. mutta kun tunnit olivat aina hankalaan aikaan koulupäivän päätteeksi, he siirtyivät tavalliseen uskonnonopetukseen. Baijeri on hyvin katolista aluetta, joten kaikki uskonnolliset juhlapäivät ovat tärkeitä. Taisipa keskimmäinen poika esiintyä joulunäytelmässä lampaanakin!
Perheen ruokakulttuurikin on sekoittunut: Miniäni rakastaa karjalanpiirakoita, minä taas en voi enää kuvitella joulua ilman kalkkunapaistia. Perheen lapset syövät esimerkiksi braatvursteja, joissa on sianlihaa. Kesällä grillissä kypsyvät myös katkaravut ja kalat, joita ei Makedonian isovanhempien pöydässä nähty. Miniäni yrittää opettaa minulle hyviä tapoja. Jos lähdemme aamupäivällä shoppailemaan, haluan pitää tauon ja nauttia valkkarilasillisen ostarin baarissa. "Hei, kello ei ole vielä 12. Vasta iltapäivällä on soveliasta nauttia alkoholijuomia!"
Merkeliä moitiskellaan siitä, että hän on ottanut kaikki pakolaiset avosylin vastaan. Kuitenkaan pahoja konflikteja ei Baijerissa ole ollut. Uusnatsit osoittavat aina välillä mieltään, mutta onneksi sopu on säilynyt. Peruskouluissa on monissa luokissa maahanmuuttajia jopa enemmistö. Saksassa ovat vielä tuoreessa muistissa toisen maailmansodan kauhut ja häpeä elää edelleen. Vaikka osa kantaväestöstä on eri mieltä, he eivät nouse kapinaan - onneksi.
Presidentin sanoin Suomi ei voi sulkea rajojaan sulkeutumatta itse. On vain löydettävä keinoja pakolaisten kotouttamiseksi. Itse olisin valmis esimerkiksi suomi toisena kielenä -opettajaksi. Olen ilmoittautunut pariinkin paikkaan, mutta opetusta ei ole saatu kunnolla järjestetyksi. Edes kouluissa ei ole S2- opetuksen jatkumoa alkoulusta lukioon. Tärkein alku Suomen elämään sopeutumisessa on kielen oppiminen. Tätä on tähdentänyt esimerkiksi kansanedustaja Nasima Razmyar. Usein lapset omaksuvat nopeasti suomalaisia tapoja ja toimivat hyvinä tulkkeina vanhemmilleen.
En nouse barrikadeille. En lietso vihapuhetta. Vaikka tekoa en voi hyväksyä, ei kaikkia muslimeja voi tuomita terroristeiksi. Tähän satavuotiaaseen Suomeeni mahtuvat myös Halla-aho ja Huhtasaari. MV-lehden kyllä lakkauttaisin!
lauantai 26. elokuuta 2017
keskiviikko 16. elokuuta 2017
Lomailua ja puolipäivätöitä
Koulut alkoivat viime viikolla, eikä Keskisuomalaisen Lyhyet-likasanko-osastolla ole ollut vielä yhtään kommenttia opettajien olemattomista töistä ja ylipitkistä lomista. Joku katkeroitunut kirjoittelee vähintään kerran viikossa siitä, miten opettajat tekevät osa-aikatyötä ja nauttivat liian hyvistä lomaeduista. Ei niin pientä pilaa, etteikö jotakin totta!
Vietin alkukesästä muutaman viikon Etelä-Saksan Baijerissa, jossa poikani perheineen asuu. Ynnäsimme ihan huvikseen, miten perusopetuksen lomat vastaavat Suomen koulujen käytänteitä. Lopputulema oli, että lomat ovat suunnilleen samanmittaisia - paitsi jos jokin katolisen pyhimyksen päivä sattuu keskelle viikkoa, niin se on aina vapaapäivä. Siellä ei tulisi kuuloonkaan, että esimerkiksi kaupat olisivat auki sunnuntaisin. Lauantaina ne ovat auki 9 - 13. Ehdotukset aukioloaikojen vapauttamisesta ovat saaneet täystyrmäyksen.
Baijerissa koulujen lomat on järjestetty eri tavoin kuin Suomessa. Koulu alkaa syyskuun 10. päivän aikoihin. Sitten seuraa viikon mittainen syysloma lokakuussa, joululoman kesto on kaksi viikkoa, talviloman viikko ja pääsiäisloman kaksi. Kesäkuuun alussa on kahden viikon loma ja varsinainen kesäloma alkaa elokuun alussa ja kestää kuusi viikkoa.
Saksan mallista kannattaisi ottaa oppia Suomessakin. Oman kokemukseni mukaan yhtämittainen yli kahden kuukauden kesäloma on ihan liian pitkä. Kun opetin pelkästään amiksessa, koulu loppui toukokuun viimeisenä päivänä ja alkoi elokuun kuudennen päivän tienoilla. Perheeni tuskastui aika monta kertaa minun loputtomaan joulusiivoukseeni ja kehotti etsimään kesätöitä! Olin varmaan aika rasittava naukuja, kun mieheni piti yleensä vain kahden, kolmen viikon loman kesällä.
Kun loppuvuosina opetin enimmäkseen lukion kursseja, loma alkoi tuntua ihan kohtuulliselta. Viimeisen viikon esseiden, kokeiden ja tekstitaidon vastauksien arvioinnissa meni yleensä ihan tarkasti ne kesäkuun kaksi ensimmäistä viikkoa, jonka jälkeen arvosanat piti merkitä Wilmaan. Lyhyet lomat lukuvuoden aikana eivät riittäneet työn rasituksesta palautumiseen, viikonlopuista puhumattakaan. Aina pöydällä odotti paksu pino luettavia kirjotelmia. Yo-kokeiden aikaan oli pakko lukea tekstejä viikonloppuisinkin, sillä aikaa arviointiin jäi vain kolme, neljä arkipäivää. Samaan aikaan pyöri normaaliopetus.
Opettajan työn voi tehdä hyvin monella tavalla. Olen kohdannut myös useita Lyhyet-palstalla mollattuja puolipäivätyöläisiä. Muutamat kollegat kertoivat ylpeillen, etteivät he ikinä vie mitään tehtäviä kotiin ja ihmettelivät silmät ymmyrkäisinä, kuinka joku on niin tyhmä, että tekee töitä vielä kotona. Ne samat kollegat päästivät opiskelijat mielellään kesken päivän kotiin tekemään "etätehtäviä", joita he tuskin koskaan tarkastivat. En ihmettele lainkaan esimerkiksi helsinkiläisten - tai jyväskyläläisten - vanhempien moitteita siitä, ettei amiksissa ole koulua kuin muutama tunti päivässä - ja vapaapäiviäkin aina siunaantuu! Seuratkaapa tohtori Erja Sandbergin blogeja: amis- ja lukio-opiskelijan äitinä ja erityispedgogiikan asiantuntijana nainen uskaltaa sanoa ääneen asioista, joista opettajien on pakko vaieta. (@sandbergerja)
Ennustan, että ammattikoulureformi heikentää opettajien työmoraalia, lisää keskeyttämisiä ja alentaa koulutuksen laatua. Kun opettajalla on ryhmässä 30 - 40 päätä, niin kovin monta minuuttia ei jää aikaa yhdelle opiskelijalle. Erityistä tukea tarvitsevat ovat aika lailla heitteillä. Kuka laatii jokaiselle oman opetussuunnitelman? Mistä aika ja rahat? Kun koulun rahoitus on sidoksissa valmistuneiden määrään, paineet kaikkien päästämiseksi läpi entisestään vahvistuvat. Hyväksilukuja keksitään, mistä vain ikinä saadaan.
Keski-Suomen alueuutisissa POKE:n johtaja kertoi tällä viikolla, että ammatillinen reformi on kova haaste. Mistä löytyvät ne sadat ja tuhannet työpaikat, jotka ottavat työssäoppijoita? Entä ketkä heitä ohjaavat? Pelkään, että tuloksena on lähes ammattitaidottomia "ammattilaisia", jotka ajautuvat uudelleen koulunpenkille. Jos joku onnistuu työpaikan saamaan, ei työnantaja kovin kauan katsele myöhästeleviä, kännykkää näpelöiviä, nurkissa seisoskelevia lusmuja.
Kouluvuoden uusi jaksottelu Baijerin malliin helpottaisi opettajien ja oppilaiden jaksamista. Ammattikoulureformin tulokset puhuvat muutamien vuosien päästä omaa kieltään osaamisen tasosta. Onneksi on aina niitä, jotka kaikesta höykytyksetä huolimatta selviytyvät ja sijoittuvat työelämään ja jatko-opintoihin.
Kaikesta huolimatta iloa arkeen toivottaa onnellinen eläkeläinen!
Vietin alkukesästä muutaman viikon Etelä-Saksan Baijerissa, jossa poikani perheineen asuu. Ynnäsimme ihan huvikseen, miten perusopetuksen lomat vastaavat Suomen koulujen käytänteitä. Lopputulema oli, että lomat ovat suunnilleen samanmittaisia - paitsi jos jokin katolisen pyhimyksen päivä sattuu keskelle viikkoa, niin se on aina vapaapäivä. Siellä ei tulisi kuuloonkaan, että esimerkiksi kaupat olisivat auki sunnuntaisin. Lauantaina ne ovat auki 9 - 13. Ehdotukset aukioloaikojen vapauttamisesta ovat saaneet täystyrmäyksen.
Baijerissa koulujen lomat on järjestetty eri tavoin kuin Suomessa. Koulu alkaa syyskuun 10. päivän aikoihin. Sitten seuraa viikon mittainen syysloma lokakuussa, joululoman kesto on kaksi viikkoa, talviloman viikko ja pääsiäisloman kaksi. Kesäkuuun alussa on kahden viikon loma ja varsinainen kesäloma alkaa elokuun alussa ja kestää kuusi viikkoa.
Saksan mallista kannattaisi ottaa oppia Suomessakin. Oman kokemukseni mukaan yhtämittainen yli kahden kuukauden kesäloma on ihan liian pitkä. Kun opetin pelkästään amiksessa, koulu loppui toukokuun viimeisenä päivänä ja alkoi elokuun kuudennen päivän tienoilla. Perheeni tuskastui aika monta kertaa minun loputtomaan joulusiivoukseeni ja kehotti etsimään kesätöitä! Olin varmaan aika rasittava naukuja, kun mieheni piti yleensä vain kahden, kolmen viikon loman kesällä.
Kun loppuvuosina opetin enimmäkseen lukion kursseja, loma alkoi tuntua ihan kohtuulliselta. Viimeisen viikon esseiden, kokeiden ja tekstitaidon vastauksien arvioinnissa meni yleensä ihan tarkasti ne kesäkuun kaksi ensimmäistä viikkoa, jonka jälkeen arvosanat piti merkitä Wilmaan. Lyhyet lomat lukuvuoden aikana eivät riittäneet työn rasituksesta palautumiseen, viikonlopuista puhumattakaan. Aina pöydällä odotti paksu pino luettavia kirjotelmia. Yo-kokeiden aikaan oli pakko lukea tekstejä viikonloppuisinkin, sillä aikaa arviointiin jäi vain kolme, neljä arkipäivää. Samaan aikaan pyöri normaaliopetus.
Opettajan työn voi tehdä hyvin monella tavalla. Olen kohdannut myös useita Lyhyet-palstalla mollattuja puolipäivätyöläisiä. Muutamat kollegat kertoivat ylpeillen, etteivät he ikinä vie mitään tehtäviä kotiin ja ihmettelivät silmät ymmyrkäisinä, kuinka joku on niin tyhmä, että tekee töitä vielä kotona. Ne samat kollegat päästivät opiskelijat mielellään kesken päivän kotiin tekemään "etätehtäviä", joita he tuskin koskaan tarkastivat. En ihmettele lainkaan esimerkiksi helsinkiläisten - tai jyväskyläläisten - vanhempien moitteita siitä, ettei amiksissa ole koulua kuin muutama tunti päivässä - ja vapaapäiviäkin aina siunaantuu! Seuratkaapa tohtori Erja Sandbergin blogeja: amis- ja lukio-opiskelijan äitinä ja erityispedgogiikan asiantuntijana nainen uskaltaa sanoa ääneen asioista, joista opettajien on pakko vaieta. (@sandbergerja)
Ennustan, että ammattikoulureformi heikentää opettajien työmoraalia, lisää keskeyttämisiä ja alentaa koulutuksen laatua. Kun opettajalla on ryhmässä 30 - 40 päätä, niin kovin monta minuuttia ei jää aikaa yhdelle opiskelijalle. Erityistä tukea tarvitsevat ovat aika lailla heitteillä. Kuka laatii jokaiselle oman opetussuunnitelman? Mistä aika ja rahat? Kun koulun rahoitus on sidoksissa valmistuneiden määrään, paineet kaikkien päästämiseksi läpi entisestään vahvistuvat. Hyväksilukuja keksitään, mistä vain ikinä saadaan.
Keski-Suomen alueuutisissa POKE:n johtaja kertoi tällä viikolla, että ammatillinen reformi on kova haaste. Mistä löytyvät ne sadat ja tuhannet työpaikat, jotka ottavat työssäoppijoita? Entä ketkä heitä ohjaavat? Pelkään, että tuloksena on lähes ammattitaidottomia "ammattilaisia", jotka ajautuvat uudelleen koulunpenkille. Jos joku onnistuu työpaikan saamaan, ei työnantaja kovin kauan katsele myöhästeleviä, kännykkää näpelöiviä, nurkissa seisoskelevia lusmuja.
Kouluvuoden uusi jaksottelu Baijerin malliin helpottaisi opettajien ja oppilaiden jaksamista. Ammattikoulureformin tulokset puhuvat muutamien vuosien päästä omaa kieltään osaamisen tasosta. Onneksi on aina niitä, jotka kaikesta höykytyksetä huolimatta selviytyvät ja sijoittuvat työelämään ja jatko-opintoihin.
Kaikesta huolimatta iloa arkeen toivottaa onnellinen eläkeläinen!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)