Ammatillisen koulutuksen alasajo, osa I

Jakso vaihtui ja sain pitkästä aikaa opetettavakseni äikkä kakkosen YTO-ryhmän. Siinä pitäisi olla 23 opiskelijaa. Ekalla tunnilla oli läsnä 14 ja toisella kerralla 6. Paikallaolijat olivat kovin hiljaisia: he ihan säpsähtivät, kun kyselin ja yritin jututtaa heitä. Ongelmana on koulussamme ollut juuri se, etteivät opiskelijat jaksa käydä tunneilla, mistä seuraa sitten se, etteivät he valmistu ammattiin.

Elokuun alussa astui voimaan uusi laki ammatillisesta koulutuksesta. Se merkitsee kaikille yhteisten aineiden – äikkä, matikka, kielet – tuntien rajua vähentämistä. Taide ja kulttuuri oppiaineena tulee valinnaiseksi. Onneksi sentään yhteiskuntatiedon ja liikunnan opetus lisääntyy.

Olimme vuosi sitten vierailulla eduskunnassa yhdistelmäopintolaisten kanssa. Tapasimme siellä keskisuomalaisia kansanedustajia. Esitimme huolemme juuri uudesta ammattikoululaista, ja ihmettelimme yleissivistävien aineiden kurssien vähentämistä. Edustaja Aila Paloniemi oli hyvin hämmästynyt asiasta. Hänen mukaansa ei ole oikein, että noita aineita vähennetään. Hän pyysi meitä ottamaan yhteyttä ja kirjoittamaan asiasta.

Kuitenkin esimerkiksi Paloniemi oli vain muutamaa viikkoa aiemmin ollut itse hyväksymässä lakiesitystä. Eikä hän muka tiennyt sen sisällöstä mitään! Tarkistin netistä, miten keskisuomalaiset kansanedustajat olivat äänestyksessä käyttäytyneet. Kaikki – lukuun ottamatta persuja – olivat äänestäneet lakiesityksen puolesta. Minä elän samanlaisessa kuplassa kuin Krista Kosonen, joten en piittaa mitään siitä, mitä persut tekevät. En myöskään tunne ketään, joka olisi viime vaaleissa persuja äänestänyt. Yhtä epäilen.

Olimme kollegojeni kanssa olleet yhteydessä kansanedustajiin heti, kun saimme tiedon lakimuutoksesta – siis jo keväällä 2014. Meidän kirjelmöinnistämme ei ollut mitään hyötyä.

Ihmettelemme, miksei edes OAJ vastustanut asiaa näkyvästi. Merkitseehän lakiuudistus opettajien lisätyöttömyyttä.

Kun opetussuunnitelmat uudistuvat, jo koulunsa aloittaneet ovat tähän asti suorittaneet tutkintonsa vanhan opsin mukaan. Nyt hypätään suoraan uuteen, mikä tarkoittaa kaaosta. Opot, koulutuspäälliköt ja opettajat ovat tehneet selkä ruvella töitä, jotta keksittäisiin, miten siirtyminen opintoviikoista opintopisteisiin tehdään. Kun mitään valmista mallia ei ole, jokainen koulutuksenjärjestäjä tekee, miten lystää. Toiset paremmin, toiset huonommin tai erittäin huonosti.

Avainsana on HYVÄKSILUKU. Jos nuori on ollut lapsenvahtina, mukana pikkuveljen vauvauinnissa, lakaisemassa mummon pihasta syksyn lehdet tai leiponut siskon häihin pari kakkua, niin työstä saa ainakin 1 – 3 opintopistettä!

Mihin Suomen ammatillinen koulutus on oikein menossa?

Rakkaudella, Maire