keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Poissaoloselvitysten helmiä

Koulussamme ei ole opiskelijoiden noutopalvelua. Jos joku ei jaksa aamulla herätä, niin häntä ei mikään etsivä nuorisotyöläinen paikalle hae. Kuitenkin poissaoloja kertyy jakson aikana joillekin jopa niin paljon, ettei mitään näyttöä osaamisesta tule. Sanon aina kaikille, ettei minulle tarvitse poissaoloselvityksiä tuoda. ”Jos olette paikalla = olette läsnä. Jos ette ole tunnilla, niin olette poissa. Syyt eivät minua kiinnosta.”

Omaksi ilokseni ja huvikseni kuitenkin kerään TOP 10 -­listaa, jonka päivitän aina jakson jälkeen. Ehkä kaikkein kaunein selitys oli seuraava: ”Jäin ihailemaan lintujen muuttoa”... Paljon on aivan uskomattomia syitä: juhlasalissa muuttohommissa, mikreenissä, vatsa vittuili, henkilökohtaisia omia menoja apteekissa, 2. divisioonan peli lippuja jonottamassa...

Oma lukunsa ovat opiskelijoiden matkat. Harvoin syys­-, talvi-­ tai joululomaan riittää koulun loma­-aika. Osa neidoista ja nuorukaisista ilmoittaa matkastaan etukäteen ja pyytää tehtäviä. En ikinä anna. Kuka nyt etelän aurinkorannalla pilkkusääntöjä opiskelisi! Siinähän menisi loma piloille. Maantieteellisten nimien oikeinkirjoitusta sen sijaan voisi jo ennakkoon opetella, sillä nuoriso menee Palttiaan, pulkariaan, Roodokselle ja Thaimaaseen. Muutamat onnettomat joutuvat tyytymään lähikohteisiin: ”Olin Tikkakoskella, kajaanissa, helsingissä poikaystävän valassa.”

Muutakin kielenhuoltoa voisi kertailla, sillä joskus on lähes mahdotonta ymmärtää, mitä selitysrivillä lukee: ny yritys suunittelu kokous, nukui pommiin, en ole kursilla, maha kipeys, koiran käyttö rokotusessa, info tilaisuus työsä opimisesta

Kerran joku kirjoitti ”mystery shopping”. Arvelin, että poika on tehnyt pimeää hasiskauppaa tai muuta varsin arkaluonteista liiketoimintaa. Myös ”bisneksiä” ja ”omia bisneksiä” on aika yleinen syy.

Abivuonna lapsiparat joutuvat miettimään, kumpi on tärkeämpi – ajokortti vai ylioppilaslakki? Autokoulua käydään paljon ahkerammin kuin oikeata koulua. Työssäkäynti poissaolon syynä saattaa olla monelle ihan välttämätöntä toimeentulon kannalta. Sekään ei kuitenkaan ole mikään pätevä syy olla poissa. On pakko priorisoida asioita: saanko kurssin suoritetuksi, jos olen töissä?

Äskettäin eräs tyttö sanoi, ettei hän tule perjantain kolmoistunnille – ja hän jatkoi: ”Sehän on luvallinen poissaolo, kun minä nyt sinulle ilmoitan!” Voi, voi.

Ikäviä ovat ihan oikeat sairauspoissaolot – leikkaukset, infektiot, kroonisten sairauksien hoito osastolla (esimerkiksi diabetes). Monen opiskelijan on kuitenkin lähes mahdotonta ymmärtää, ettei sairaalassaolo tuota opintopisteitä. Koulu toki näissä tapauksissa aina joustaa ja mahdollistaa kurssin suorittamisen uudelleen tai itsenäisesti.

Muistuu mieleen takavuosilta eräs hevostyttö, joka katosi viikoksi. Hänen palattuaan ruotuun tivasin poissaolon syytä. Tyttö selitti pitkän kaavan mukaan, miten hän oli ollut käyttämässä hevostaan astutuksessa Mikkelissä. ”Eikö joku muu voinut viedä hevostasi sinne?” kysyin. ”Ei, HÄN on niin herkkä, että kyllä läheisimmän ihmisen piti olla mukana!” No, mikäpä siinä sitten.

Yhden parhaimmista selvityksistä kertoi kollega. Eräs neitonen oli jäänyt koko päiväksi pois koulusta, koska hänen koiransa oli ollut masentunut, ja hänen oli pitänyt jäädä lohduttamaan tätä. Samantyyppisen selvityksen sain itse myös eräältä koiranomistajaneidolta. Hän kertoi vieneensä rotukoiransa aamupissalle. Tällöin tuo narttukoiraparka oli kohdannut sekarotuisen piskin ja antanut sen panna! Tyttö oli aivan poissa tolaltaan. Mitäpä siinä opekaan muuta voi, kuin toivoa, ettei syntyisi lisää vielä sekarotuisempia pentuja!

Kuinkahan nuo nuoret työelämässä ymmärtävät, kun töihin ei voi mennäkään silloin, kun sattuu heräämään, eikä poissa voi olla mummon maksaman Dubain­-matkan tai koiraongelman takia. Nyt kun vielä SSS­-hallitus määrää ensimmäisen sairauslomapäivän palkattomaksi, niin tuleepa potkuja ja repaleisia työsuhteita.


Rakkaudella, Maire

2 kommenttia:

  1. Rakas Keski-Suomen sisko!
    Kun kerran makaat siellä rytmihäiriöiden vaivaamana, niin kerronpa emerita rexin kokemuksen sairauspoissaoloista, joiden taustalta löytyi myös eläintarina.

    9.luokan poika oli ollut luvatta pois ja ilmestyttyään kouluun luokanvalvoja lähetti hänet jutustelemaan rexin kanssa.
    Ysiluokan raavas pojan köriläs oli itkuinen tullessaan kansliaan ja ajattelin, että ottaapa tilanne koville. Jutustelin niitä näitä ja kyselin, onko sattunut jotakin vakavaa, josta koulun olisi hyvä olla tietoinen. Nyyhkytykseltään poika sai sanottua, että kani oli kuollut sydänkohtaukseen. Kun olin tuolloin jo lähellä eläkeikää, oli pakko tarkentaa se, kenestä nyt puhutaan, etten vaan kuullut väärin. Mutta totta se oli! Kanin kuolema oli siis nuorelle miehelle niin kova pala, että se pani itkemään (huomaa verbi!). Tapaamme tuon tuostakin tämän jo aikuistuneen miehen kanssa, mutta kanin olemme antaneet levätä rauhassa.
    Koitapa saada rytmit kohilleen, jotta jaksetaan rymytä SavonSistersien kanssa....
    Se Porin piru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakas sisar! Minulla on ihan vastaava kokemus viime tammikuun abikurssilta. Eräs erittäin ihana poika tuli tunnin alussa kyynelsilmin kuiskimaan korvaani:"Älä sitten kysy minulta mitään ensi tunneilla. Koirani kuoli viikonloppuna ja olen ihan maassa,!" Hyvä, että tuli, koska itse olen koira-allergikko, enkä oikein ymmärrä koirafaneja. Mutta kaike
      sta ihminen oppii!

      Poista

Minä kirjoitan omalla nimelläni, kirjoita sinäkin! Anonyymit kommentit sallitaan, mutta pidätän oikeuden sensuroida niitä mielivaltaisesti.