keskiviikko 16. elokuuta 2017

Lomailua ja puolipäivätöitä

Koulut alkoivat viime viikolla, eikä Keskisuomalaisen Lyhyet-likasanko-osastolla ole ollut vielä yhtään kommenttia opettajien olemattomista töistä ja ylipitkistä lomista. Joku katkeroitunut kirjoittelee vähintään kerran viikossa siitä, miten opettajat tekevät osa-aikatyötä ja nauttivat liian hyvistä lomaeduista. Ei niin pientä pilaa, etteikö jotakin totta!

Vietin alkukesästä muutaman viikon Etelä-Saksan Baijerissa, jossa poikani perheineen asuu. Ynnäsimme ihan huvikseen, miten perusopetuksen lomat vastaavat Suomen koulujen käytänteitä. Lopputulema oli, että lomat ovat suunnilleen samanmittaisia - paitsi jos jokin katolisen pyhimyksen päivä sattuu keskelle viikkoa, niin se on aina vapaapäivä. Siellä ei tulisi kuuloonkaan, että esimerkiksi kaupat olisivat auki sunnuntaisin. Lauantaina ne ovat auki 9 - 13. Ehdotukset aukioloaikojen vapauttamisesta ovat saaneet täystyrmäyksen.

Baijerissa koulujen lomat on järjestetty eri tavoin kuin Suomessa. Koulu alkaa syyskuun 10. päivän aikoihin. Sitten seuraa viikon mittainen syysloma lokakuussa, joululoman kesto on kaksi viikkoa, talviloman viikko ja pääsiäisloman kaksi. Kesäkuuun alussa on kahden viikon loma ja varsinainen kesäloma alkaa elokuun alussa ja kestää kuusi viikkoa.

Saksan mallista kannattaisi ottaa oppia Suomessakin. Oman kokemukseni mukaan yhtämittainen yli kahden kuukauden kesäloma on ihan liian pitkä. Kun opetin pelkästään amiksessa, koulu loppui toukokuun viimeisenä päivänä ja alkoi elokuun kuudennen päivän tienoilla. Perheeni tuskastui aika monta kertaa minun loputtomaan  joulusiivoukseeni ja kehotti etsimään kesätöitä! Olin varmaan aika rasittava naukuja, kun mieheni piti yleensä vain kahden, kolmen viikon loman kesällä.

Kun loppuvuosina opetin enimmäkseen lukion kursseja, loma alkoi tuntua ihan kohtuulliselta. Viimeisen viikon esseiden, kokeiden ja tekstitaidon vastauksien arvioinnissa meni yleensä ihan tarkasti ne kesäkuun kaksi ensimmäistä viikkoa, jonka jälkeen arvosanat piti merkitä Wilmaan. Lyhyet lomat lukuvuoden aikana eivät riittäneet työn rasituksesta palautumiseen, viikonlopuista puhumattakaan. Aina pöydällä odotti paksu pino luettavia kirjotelmia. Yo-kokeiden aikaan oli pakko lukea tekstejä viikonloppuisinkin, sillä aikaa arviointiin jäi vain kolme, neljä arkipäivää. Samaan aikaan pyöri normaaliopetus.

Opettajan työn voi tehdä hyvin monella tavalla. Olen kohdannut myös useita Lyhyet-palstalla mollattuja puolipäivätyöläisiä. Muutamat kollegat kertoivat ylpeillen, etteivät he ikinä vie mitään tehtäviä kotiin ja ihmettelivät silmät ymmyrkäisinä, kuinka joku on niin tyhmä, että tekee töitä vielä kotona. Ne samat kollegat päästivät opiskelijat mielellään kesken päivän kotiin tekemään "etätehtäviä", joita he tuskin koskaan tarkastivat. En ihmettele lainkaan esimerkiksi helsinkiläisten - tai jyväskyläläisten - vanhempien moitteita siitä, ettei amiksissa ole koulua kuin muutama tunti päivässä - ja vapaapäiviäkin aina siunaantuu! Seuratkaapa tohtori Erja Sandbergin blogeja: amis- ja lukio-opiskelijan äitinä ja erityispedgogiikan asiantuntijana nainen uskaltaa sanoa ääneen asioista, joista opettajien on pakko vaieta. (@sandbergerja)

Ennustan, että ammattikoulureformi heikentää opettajien työmoraalia, lisää keskeyttämisiä ja alentaa koulutuksen laatua. Kun opettajalla on ryhmässä 30 - 40 päätä, niin kovin monta minuuttia ei jää aikaa yhdelle opiskelijalle. Erityistä tukea tarvitsevat ovat aika lailla heitteillä. Kuka laatii jokaiselle oman opetussuunnitelman? Mistä aika ja rahat? Kun koulun rahoitus on sidoksissa valmistuneiden määrään, paineet kaikkien päästämiseksi läpi entisestään vahvistuvat. Hyväksilukuja keksitään, mistä vain ikinä saadaan.

Keski-Suomen alueuutisissa POKE:n johtaja kertoi tällä viikolla, että ammatillinen reformi on kova haaste. Mistä löytyvät ne sadat ja tuhannet työpaikat, jotka ottavat työssäoppijoita? Entä ketkä heitä ohjaavat? Pelkään, että tuloksena on lähes ammattitaidottomia "ammattilaisia", jotka ajautuvat uudelleen koulunpenkille. Jos joku onnistuu työpaikan saamaan, ei työnantaja kovin kauan katsele myöhästeleviä, kännykkää näpelöiviä, nurkissa seisoskelevia lusmuja.

Kouluvuoden uusi jaksottelu Baijerin malliin helpottaisi opettajien ja oppilaiden jaksamista. Ammattikoulureformin tulokset puhuvat muutamien vuosien päästä omaa kieltään osaamisen tasosta. Onneksi on aina niitä, jotka kaikesta höykytyksetä huolimatta selviytyvät ja sijoittuvat työelämään ja jatko-opintoihin.

Kaikesta huolimatta iloa arkeen toivottaa onnellinen eläkeläinen! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Minä kirjoitan omalla nimelläni, kirjoita sinäkin! Anonyymit kommentit sallitaan, mutta pidätän oikeuden sensuroida niitä mielivaltaisesti.