Työn orjat sorron yössä (Mihin AY-liikettä tarvitaan, osa 2)

Sanotaan, että maailma muuttuu, eivätkä kaikki pysy muutoksessa mukana. On kuitenkin asioita, jotka eivät ikinä muutu. Ammattikoulumaailmassa yksi kiveen hakattu asia on opettajien palkkaliitteet. Vuoden 1996 jälkeen ei ole ollut olemassa Keski-Suomen keskusammattikoulua, mutta meille 1980-luvulla taloon työhön otetuille opettajille maksetaan palkka edelleen opettajien virkaehtosopimuksen nelosliitteen mukaan, vaikka osalla työtehtävät ovat muuttuneet.

Tyhmyydestä sakotetaan. Kun me yli-innokkaat lehtorit vuonna 2001 lupauduimme kahden tutkinnon opettajiksi, emme juuri palkkaamme kyselleet - eikä meille myöskään työnantaja tarjonnut lukiokurssien opettamisesta korkeampaa palkkaa. Kun EU-rahoitteinen kokeilu loppui, ja kaksoitutkintojärjestelmä vakiintui pysyväksi käytänteeksi, heräsimme Ruususen unesta. Aloimme kysellä, miksi emme saa samaa palkkaa kuin lukioissa.

Otimme yhteyttä luottamusmiehiin ja teimme aloitteita OAJ:n alaiseen AO:hon (Ammatilliset opettajat ry.) Minä kirjoittelin Keskisuomalaisen mielipidepalstalle kipakoita tekstejä, joista ay-aktiivitoverit kimpaantuivat. Keskustelimme, keskustelimme ja keskustelimme. Mitään ei tapahtunut. "Voi, voi, kun teille maksetaan juuri oikeaa OVTES:n mukaista palkkaa! Ei voi mitään!" Työnantaja ja luottamusmiehemme olivat samaa mieltä. Jopa silloinen OAJ Keski-Suomen puheenjohtaja nuhteli vastineessaan mielipidekirjoitukseeni Ksml:ssa meitä tyhmiä opettajia. Hänen mukaansa "ei olisi pitänyt suostua tehtävään ennen palkasta sopimista."

Kaksoistutkintolaisten opettaminen on ollut meistä kaikista haasteellista, mukavaa ja palkitsevaa. Emme ole katuneet päätöstämme. Ehkä juuri työn mielekkyyden vuoksi olemme jaksaneet uupumatta tässä hullunmyllyssä. Mikäli emme tuolloin olisi ryhtyneet työhön, olisivat lukiot kyllä kaapanneet opiskelijat. Silloin työnantajan olisi pitänyt maksaa lukioliitteen mukaista palkkaa kaikille, ja nuo nyt noin 400 opiskelijan tunnit olisivat ammattiopistolta pois. Meidän matalapalkkaisten hölmöläisten selkänahasta työnantaja on netonnut vuosina 2010 - 2015 satojatuhansia euroja!

Vuonna 2010 Jyväskylän lukiot liitettiin koulutuskuntayhtymään. Tuolloin meillä oli sama työnantaja, sama pätevyys, sama työ - mutta eri palkka. Yritimme toki neuvotella asiasta useita kertoja - ilman tulosta. Eniten meitä on järkytti se, että eräs tuolloinen luottamushenkilö oli samaa mieltä työnantajan kanssa. Hän saapui kutsumatta neuvotteluumme ja ojensi KKY:n johtajalle paperin, jossa todisteltiin, että OVTES:n mukainen palkka on meille juuri oikea. Tuohon eleeseen päättyi yksi vaihe taistelussamme. Kun huomasimme, ettei apua tule edes omilta, kantelimme kollegani kanssa asiasta oikeuskanslerille. Vastaus saapui 11.9.2014, ja se oli meille myönteinen. Kyse oli ilmiselvästä syrjinnästä: Opettajan sijoituspaikka ei voi olla palkkauksen peruste,  vaan palkka määräytyy työtehtävän mukaan. On olemassa niin sanottua pakottavaa oikeutta, joka ylittää OVTES:n määräykset. Työnantajan olisi pitänyt korjata palkkaero kohtuullisessa ajassa siitä tiedon saatuaan.

Helmikuussa 2015 työnantaja ryhtyi vastatoimiin. Pyytämättä ja tilaamatta meidän viiden kt-opettajan palkka siirrettiin lukioliitteeseen. Sitten työnantaja tempaisi tuulesta 50 %:n säännön: vain niille opettajille maksetaan lukion palkkaa, joilla on yli puolet opetuksesta lukion kursseja. Tiesimme heti, miten käy. Tänä lukuvuonna meistä vain neljälle maksetaan lukion palkkaa. Hajoita ja hallitse -periaate tietää sitä, että ensi lukuvuonna lukion kursseja joutuvat opettamaan kaikki kynnelle kykenevät! Se merkitsee, että vuosisuunnittelu vaikeutuu. Opettajat juoksevat kieli vyön alla neljän eri toimipisteen välillä. Eniten säännöstä kärsivät opiskelijat: joka kurssilla vaihtuu opettaja. Kyse on ilmeisesti vain sarvikuonomaisesta työntekijöiden kyykyttämisestä. Opiskelijan etu näkyy vain juhlapuheissa ja strategisissa fraaseissa.


Paljon on virrannut vettä Tourujoessa, mutta palkkakiista on vielä vaiheessa. Apulaisoikeuskanslerin ratkaisujen jälkeen OAJ neuvotteli jälleen asiasta - tuloksetta. Meidän odottavien aika on välillä käynyt pitkäksi. On tuntunut siltä, ettei asia etene eikä mitään tapahdu. Vihdoin kaksi viikkoa sitten asianajotoimisto lähetti työnantajalle kanteen. Yksi etappi on saavutettu.

Tätä kirjoittaessani olen kuullut puskaradiosta, että palkkariitamme menee käräjäoikeuteen. Työnantaja ei suostu sovitteluun. Niinpä edessä on vuosien oikeuskäsittely valituksineen. Veronmaksajien rahoja voisi ehkä käyttää kky:ssä hyödyllisemminkin - vaikkapa opetukseen. Olen lukenut FINLEXIÄ näinä vuosina paljon. Kuntalaissa sanotaan, että myös kuolinpesä on oikeutettu takautuviin palkkasaataviin. Niinpä olen ilmoittanut lapsilleni, että jos kupsahdan, ennen kuin ylimmän oikeusasteen päätös on tullut, niin "muistakaa, että teillä on saatavia koulutuskuntayhtymästä!" Saman sanoin kky:n johtajallekin. Hän ei kommentoinut.

Kevät keikkuen tulevi. Näillä mennään kohti raastupaa. Päätän kunniakkaasti urani oikeudessa. Luotan  kuitenkin siihen, että OAJ ja hyvä asianajaja kääntävät jutun meidän voitoksemme! Vai voiko oikeuskansleri olla väärässä?