Kaksoiskansalaisuus voi olla ansa

Poikani muutti Saksaan pelaamaan jääkiekkoa vuonna 1997. Sitten hän löysi sieltä vaimon, meni naimisiin ja sai kolme lasta. Ensimmäinen poika Lari Leevi syntyi 1999 ja sai kaksoiskansalaisuuden automaattisesti. Pojan isä otti Saksan kansalaisuuden ja menetti samalla Suomen kansalaisuuden. Pelaajana joukkueelle oli siitä etua, sillä vain tietty määrä joukkueesta sai olla ulkomaalaisia. Eikä Saksan kansalaisuutta noin vain otettu, vaan hyväksyntään vaadittiin kielikoe sekä kokeet Saksan yhteiskuntaopista ja historiasta.

Seuraavat pojat syntyivät sitten saksalaisiksi. Kun Suomessa tuli mahdollisuus kaksoiskansalaisuuteen vuodesta 2003 alkaen, minä mummo lupasin maksaa kaikille neljälle Suomen kansalaisuuden. Peruin äkkiä lupaukseni, sillä hinta olisi ollut pari tuhatta euroa. Muistan, että asiasta käytiin tuolloin kiivastakin keskustelua, ja hintaa sittemmin alennettiin.

Mutta elämä on. Tilanteet muuttuvat. Kesällä 2015 pojanpoikani, 16 v, päätti tulla Suomeen pelaamaan jääkiekkoa ja samalla "opiskelemaan". Tällöin mummo riensi taas apuun ja lahjoitti kaikille kolmelle pojalle ja heidän isälleen Suomen kansalaisuuden. Hintakin on laskenut: Saksassa maksoin kaikista alle 300 euroa. Paljastui myös, että vanhin poika oli säilyttänyt kaksoiskansalaisuuden koko ajan.

Vuosi mummon hellässsä huomassa sujui ihan mallikkaasti Jääkiekko-oppia tuli Jypistä ihan tarpeeksi - ja amiksen & lukion kurssejakin kohtuullisesti. Poika palasi Saksaan huhtikuun lopussa 2016, joten maassaoloaikaa kertyi yhdeksän kuukautta. Saksalainen tyttöystävä ilmeisesti painoi vaakakupissa enemmän kuin jääkiekko.

Kolme viikkoa sitten poika sai kirjeen ja kutsun Suomen armeijan kutsuntoihin. Soitin heti Sotilaspiiriin ja sanoin, että älkää vielä riemastuko. Ei lapsenlapseni tule tänne armeijaan! Minua puhutteli tiukka täti, joka kertoi faktat. Kun Lari on asunut Suomessa yhtäjaksoisesti noin kauan ja hänellä selvästi on siteitä maahan, niin asevelvollisuus on suoritettava. Lykkäystä toki voi anoa, mutta ei sitä ihan kevyin perustein myönnetä. Vetosin kielitaitoon: ei kai nyt miltei ummikko voi osallistua ampumaharjoituksiin eikä muuhunkaan sodankäyntiin. Kuulemma esimerkiksi Santahaminassa on englanninkielinen palveluvaihtoehto.

Saksassa Bundeswehr lakkautettiin 2011 ja siirryttiin palkka-armeijaan. On myös vapaaehtoinen työpalveluvaihtoehto, mutta se ei ole juuri suosiota saanut. Sotilaspiirin virkailija kertoi, että pojanpoikani saa vapautuksen, jos hän käy neljä kuukautta Saksan "sivarina". Muutoin hänen pitää pakoilla seitsemän vuotta ja anoa aina lykkäystä uudelleen. Tuskin mitkään opinnotkaan kestävät noin kauan, niinpä nyt ovat hyvät neuvot kalliit. Ehdotin pojan isälle, että vetäkää esiin muslimikortti. Pojan äiti on uskonnoltaan islamitisch. Tuskin SA haluaa riveihinsä epäilyttäviä nuoria miehiä, joilla on yhteys muslimikulttuuriin. Jos tuo peruste ei pelitä, niin neuvoin kääntymään jehovalaiseksi; hehän kieltäytyvät asepalvelusta uskonnollisista syistä.

Puolustusministeri Niinistö hermostui kaksoiskansalaisista. Lisäksi hän paheksui julkisesti reserviläisiä, jotka eivät enää haluakaan kertausharjoituksiin vaan sivareiksi. Kai nyt pelottavampi on saksalainen sotilas, jolla on muslimiyhteyksiä, kuin venäläinen. Meillä ei tunnu totisesti olevan helppoa välttyä aseellisesta palvelusta. Nykypäättäjät elävät vielä Raatteen tiellä. Talvisotaa ei enää tule, ja jos tulee jokin muu sota, johon Suomi joutuu, niin uskon ruotsalaisia, jotka väittävät, että vihollinen (lue: Venäjä) marssii kolmessa päivässä halki Suomen. Siinä ei yhdestä Suomen kaksoiskansalaispojasta ole muuhun kuin tykinruuaksi! Mummo liputtaa rauhan puolesta.