Naimapuuhia

Minusta tuli sinkku noin kaksi vuotta sitten traagisten vaiheiden jälkeen. Kun yksinoloani oli kestänyt muutamia kuukausia, hyvää tarkoittavat ystävät ja naapuritkin alkoivat naittaa minua. Sain vinkkejä sopivista aviomieskandidaateista miltei viikoittain. En lotkauttanut korvianikaan. Olinhan sentään ollut naimisissa 40 vuotta, mikä on mielestäni kunnioitettava saavutus.

Minua surkuteltiin ja toivottiin, että "kyllä sinä vielä kaverin löydät." Nykypäivän ihmiselle yksinäisyys on myrkkyä. Psykologien mielestä se jopa tappaa. Olen ainoa lapsi ja tottunut jo pienestä olemaan paljon yksin. Työelämän suunnaton väenpaljous, sosiaalisuus ja yhteisöllisyys imivät minusta mehut. Olen nämä pari vuotta nauttinut siitä, että saan päättää ihan itse, milloin herään, mitä syön, minne lähden ja keitä tapaan. Enkä ole kuitenkaan yksin: kirjojen lukeminen viihdyttää minua loputtomiin.

Näiden kahden vuoden aikana minua on kosittu kaksi kertaa. Toinen ehdokas oli liian vanha ja toinen liian nuori. En sentään ota mallia Jenni Haukiosta enkä Katri-Helenasta. Kumpikaan ehdokkaistani ei varmaan olisi naimisiin halunnut. Toinen oli ottanut ilmaisen piian ja toinen tarjoutui toyboyksi. Tuo 20 vuotta nuorempi olisi voinut olla ihan hyvä sängynlämmittäjä, mutta vanhan ukon potenssin kyseenalaistin.

Olen masokisti ja kiusaan itseäni lukemalla esimerkiksi Keskisuomalaisen Mies etsii naista -palstaa. Viimeksi huomioni herättivät seuraavat kaksi ilmoitusta.

hei, minä mukava vapaa lapsi, eläinrakas mies 51v. Etsin suhteeseen tositarkoituksella kivaa hymyilevää tavallista järkevää naista. 

50 vuotias mies keskisuomesta etsii 50-65 vuotiasta naista tosi tarkoituksella jolle saan antaa rakkaut ja lähe-isyyttä ja jakaa ilot ja surut yhdessä laitaa puhelin numerosi viestin odotan ja vastan sinulle.

Huh, huh! Ylimääräinen beetasalpaajan puolikas oli tarpeen. En maksustakaan vastaisi kummallekaan herralle. Kyllä nyt miehen sentään pitää osata edes ymmärrettävästi kirjoittaa ja ilmaista asiansa. Vapaa 51-vuotias lapsi saa olla rauhassa, samoin rakkaut tarjoava toinen viisikymppinen. Ainakin kolme leskiystävääni on löytänyt kumppanin maksullisilta eliittipalstoilta. Kaikki parit ovat edelleen yhdessä ja vaikuttavat varsin onnellisilta. Itse en eliittiurosta etsiskele - en taida eliittiin kuulua.

Oma lukunsa ovat viikoittain Facebookiin ilmaantuvat kaveripyynnöt milloin Adam Smithiltä, Jack Fergusonilta tai Niclas Petterssonilta. Hylkään ne kiireesti ja merkitsen roskapostiksi. Iltapäivälehdissä on jatkuvasti onnettomia tarinoita suomalaisista naisista, jotka ovat menneet halpaan ja ryhtyneet kirjeenvaihtoon noiden auervaarojen kanssa. Lopputuloksena on useimmiten kymmenientuhansien eurojen rahojen menetykset ulkomaisille huijareille. Ihmettelen, kuinka joku voi olla niin sinisilmäinen, että uskoo amerikkalaisen majurin rakkaudenvakuutuksiin, vaikkei ole livenä miestä tavannutkaan. Rakkauden nälkä on loputon, samoin ihmisen ikävä toisen luo.

Tuntuu, että ystäväni alkavat uskoa, etten nyt kovin aktiivisesti ole miestä metsästämässä. Alkuun heitin läppää, että jos vastaan kävelee tummaihoinen itseni ikäinen psykiatri, niin hyväksyn tyypin heti. Miksi psykiatri? Minulla on tutkittu kaikki paikat päätä lukuun ottamatta. Tuollainen kallonkutistaja kotona voisi olla hauskaa juttuseuraa! Lisäksi mahdollisuus kohdata mustaihoinen minusta kiinnostunut 65-vuotias psykiatri olisi yhtä todennäköinen kuin lottovoitto!

Totta puhuen olen tyytyväinen tähän ihanan vapaaseen elämään. En vanno, ettenkö voisi vielä miesseuralaista ottaa - vaan en kotiini asumaan. Likaiset sukat ja bokserit lattialla eivät houkuta kotiapulaisen tehtäviin. "Sinä olet liian kriittinen!" ystäväni sanovat. Ehkä. Kuitenkin samojen harrastusten - oleilu, kirjallisuus, teatteri, musiikki, kulinarismi, radikaalit aatteet - pitäisi meitä yhdistää. Jos minä retkahtaisin kokoomuslaiseen tai persuun, niin silloin läheiseni saisivat roudata minut kiireesti muistitutkimuksiin. Kyseessä olisi varmasti dementian esiaste tai mielen muu paha järkkyminen.

Loppuun siteeraan Mualiman kaaneimmista rakkausrunoista (Kirjastudio 2005) Anja Porion säkeitä:

-- Niin sillon voeppii ilimaantua
   se oekee kaveruus
   jossa oekee lähheisyys on
   pelekkee illoo
   kun suap antoo toesellekkii omasta lämmöstääsä
   ja vappaas on
   aakeempi kun järven selekä.