Syyslukukauden kohokohta

Maanantaina ne tulivat: syksyn yo-kokeiden tulokset. Tapani mukaan pelkään aina pahinta ja maalaan piruja seinille. Ennustin kuutta, seitsemää hylsyä - vain kaksi tuli. Kirjoittajia meillä oli 41.

Koulussamme on annettu yhdistelmäopintojen opetusta vuodesta 2001 alkaen. Opiskelijat suorittavat sekä ammattitutkinnon että kirjoittavat ylioppilaiksi (vähintään neljä ainetta). Koulutuksesta on tullut todella suosittu: vuosittain meiltä valmistuu noin sata ammatillista ylioppilasta. Olemme hallinnollisesti kunnianarvoisan Jyväskylän Lyseon alaisena. Ammattikoulustahan  ei voi kirjoittaa ylioppilaaksi.

Muistan, miten silloin 2000-luvun alussa kahden tutkinnon hankkeeseen ei uskonut juuri kukaan. Saimme kokeiluun EU-rahaa ja rohkeina pioneereina aloitimme työt. Kirjaimellisesti käärimme hihat ja ryhdyimme hommiin. Meistä opettajista muodostui hyvä tiimi: meillä oli alkuun ehkä enemmän intoa kuin älyä, mutta vuosi vuodelta kokemusta karttui.

Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmaksi. Saimme viestejä eri puolilta Suomea: kehuja, kiinnostusta mutta myös pilkkaa ja ivaa. Erityisen nuivasti hankkeeseemme suhtautui Opetushallitus. Eräs opetusneuvos on edelleen sitä mieltä, etteivät duunarit tarvitse kielitaitoa, hyvästä luku- ja kirjoitustaidosta puhumattakaan. Hänen mielestään ainoa oikea on duaalimalli, jota myös kokoomuspuolue lämpimästi hehkuttaa. Ainut varovainen puolustaja taitaa puolueessa olla Sinuhe Wallinheimo (Sinkku vain näin meidän kesken), joka ei kehtaa vastustaa, kun omassa kotikaupungissa on tehty ihan upea innovaatio! Myöskään oma ammattijärjestömme OAJ ei tunnusta koulutusmallin olemassaoloa. Vielä vuonna 2015 lukio-opinnot merkitsevät ammattikoulun valinnaisia opintoja! Moni luulee, että meillä on ihan omat ylioppilaskirjoituksetkin. Kun järjestelmä oli vielä kokeiluvaiheessa, oli ymmärrettävää, etteivät vanhemmat eivätkä lukion opettajakollegat tienneet, mistä oli kyse. Pari kuukautta sitten naapurilukion lehtori oli kysynyt kollegaltani:"Mitä sinä täällä teet?" Kyse oli sähköiseen yo-tutkintoon valmentavasta koulutuksesta.

Olen seurannut omien kt-opiskelijoittemme yo-kirjotusmenestystä alusta lähtien. Saamme olla ylpeitä nuorten saavutuksista. Monet eivät tyydy kirjoittamaan vain neljä ainetta vaan kirjoittavat viisi tai kuusi. Tulokset ovat täysin vertailukelpoisia Suomen tavallisten lukioiden kanssa. Äidinkielen arvosanajakauma on noudattanut miltei täsmälleen valtakunnan keskiarvoa - vain hylättyjä meillä on ollut vähemmän. Erityisesti opiskelijamme on kunnostautuneet terveystiedossa ja lyhyessä matematiikassa: älliä on suorastaan ropissut laariin! Kahtena viimeisenä vuonna on näkynyt jonkinlainen tason aleneminen sekä meillä että koko Suomessa.

Opettajan mieli ilahtuu eniten sellaisista suorittajista, jotka ylittävät itsensä. Tänä syksynä yksi heistä oli kauppiksen opiskelija Piia, joka sai äikästä haluamansa magnan. Kun tyttö aloitti elokuussa abikurssin, annoin hänelle tekstitaidosta ykkösiä - näyttö oli aika avutonta. Sitten Piiaan iski motivaatio: hän kertoi haluavansa kauppakorkeaan jatko-opintoihin. Sinne hakija saa äidinkielen magnasta lisäpisteitä. Suoritukset alkoivat kohentua; esseeprelistä annoin jo 40/60 pistettä. Yo-kokeessa sattui sitten nappiaihe, eikä kielessä ja tyylissäkään ollut juuri huomautettavaa, niinpä jatkoin esitarkastuksessa 40 pisteen linjaa. Sensori oli nostanut vielä viisi pistettä, joten eximiakin oli hilkulla!

Aika ajoin joku viisas ehdottaa, että yo-kokeet pitäisi kokonaan poistaa. Olen samaa mieltä, mikäli korkeakouluihin ja yliopistoihin järjestetään pääsykoe.  Nyt lukioissa arviointi ei ole tasalaatuista - perusopetuksesta puhumattakaan. Kun olen saanut naapurikuntien lukioista siirtyneitä opiskelijoita omiin ryhmiini, olen huomannut, että arviointi on ollut todella kirjavaa. Esimerkiksi eräs lukiongelmainen tyttö oli saanut kaikista äikän kursseista kaseja ja ysejä. Kun sitten annoin kuutosen, hän oli hyvin hämmästynyt. Vasta erityisopettajan diagnoosi herätti hänet. Viime hetken tukiopetus auttoi sen verran, että opiskelija sai b:n. Hänelle anottiin lisäaikaa, jonka hän käytti viimeiseen minuuttiin asti. On kivaa olla kiva ope ja antaa hyviä arvosanoja - mutta on myös uskallettava olla rehellinen silloin, kun on tarpeen. Karhunpalvelukset vain pahoittavat mielen. Skool, kaikki rakkaat uudet JAO:n ylioppilaat! Juhlimme teitä 4.12.2015.

Rakkaudella, Maire