Hullut viikot

Ensi viikolla alkavat hullut viikot. Ensin on preliviikko, joka huipentuu äikän tekstitaidon kokeeseen perjantaina 12.2. On ollut raskasta mutta ihanaa opettaa kahta abikurssia, joilla on 65 opiskelijaa. "Laiska töitänsä lukevi" oli Lyyti-mummon vakiosanonta, jos joku valitti työnsä paljoutta. Koska olen itse aika huono matikassa, eräs poika laski minulle, kuinka monta tekstitaidon vastausta, esseetä ja kielenhuollon koetta näiden muutaman viikon aikana luen ja arvioin: 330! Onneksi olen eronnut leski, joten aikaa on myös iltaisin. Öitäni en työn vuoksi ole ikinä valvonut.

Kun yo-koe lähenee, opiskelijoissa ilmenee ihan uusia piirteitä. Oona tekee muistiinpanoja, Villekään ei enää koko ajan tekstaa tyttöystävälleen, Pinja saapuu melkein ajoissa tunneille ja jopa Topi ja Onnikin kyselevät: Mitä? Missä? Milloin? Kenelle? Miksi? Olen kuin persujen puheenjohtaja vaalitentissä. Huomaan, että herätyksen saaneita on paljon enemmän, kuin uskalsin etukäteen odottaa. Myös erkkaope Reetan palvelut ovat kovin kysyttyjä.

Seuraavalla viikolla on sitten penkkarit ja abiristeily. Muutama vanhempi kuulemma aina kysyy koulutuspäälliköltä: "Onhan niillä kaksoistutkintolaisillakin vanhojen tanssit?" Tuntuu, että lukion tähtihetkiä ovat juuri nuo kolme tapahtumaa, ja lopuksi kaiken kruunaavat valkolakki ja kunnon bileet sitten kesäkuun alkupäivinä. Odotan penkkaripäivää hieman jännittyneenä. Mitähän ne höpönassut nyt ovat keksineet? Minulla on ollut jo useana vuonna oma AO-rekka, jonka toinen laita on koristeltu Maire-aiheisella lakanalla. Taannoin vaatteeseen oli piirretty hyvin näköiseni kokovartalokuva, jossa näkyivät kaksoisleukani, violetit hiukset, punatut huulet, bleiseri ja violetit rakennekynnet. Tekstinä oli "Edes ebola ei ole syy olla poissa tunneiltani. Pilkku on paras pano ja Nyt äkkiä beetasalpaajia!" Lisäksi siinä oli salmiakkikossupullon kuva ajatuskuplassa. Olin hyvin otettu. Salmaripullo juontuu siitä, että joskus muinoin huutelin abeille risteilylle lähtiessä, että tuokaa sitten minulle salmaria. Muut opettajat pyysivät karkkia ja suklaata. Aika monena vuonna olen pullon saanut, ja olen jakanut sen rakkaitten kollegojeni kanssa lakkiaispäivänä Jyväskylän yössä.

Pilkku on paras pano -slogan on tyttäreni keksimä. Joskus 1990-luvulla meillä oli Keski-Suomen äidinkielenopettajat ry:ssä kilpailu yhdístyksen tunnuslauseen keksimisestä. Kirjoitin kokonaisen A-nelosen mielestäni toinen toistaan parempia ehdotuksia. Pyysin tyttäreltäni apua, ja hän tokaisi:"Pilkku on paras pano!" Niinpä lähetin ehdotukset kilpailuun. En ole katkera mutta kuitenkin: ystäväni Jorma Pollari voitti kisan tekstillä "Intensiivistä preesensiä. (part.)". Olin vähän kateellinen. Se painettiin K-S äo:n paitoihin, jotka meillä oli päällä ÄOL:n Jyväskylän talvipäivillä, ja jotka myöhemmin menivät kaupaksi kuin häkä ale-hintaan.

Kun ystäväni Hannu Mäkinen (painajien opettaja) kuuli, miten murheellinen olin hävitystä kisasta, hän painoi minulle oman T-paidan, jossa on teksti "Pilkku on paras pano." Sain sen 60-vuotislahjaksi. Olen käyttänyt sitä koulussa useinkin, ja se on herättänyt ansaittua huomiota.

Viime vuonna abit olivat poimineet lakanaan taas uuden sloganin puhemyllystäni: "Neulalla pistetään, ruokaa laitetaan ja kaikkea muuta pannaan!" Olin yrittänyt tuon muistikikan avulla opettaa, ettei panna-verbi suinkaan ole seksistinen ilmaus vaan ihan käypää ja jopa suositeltavaa suomea.  Minulla yli kuusilymppisellä lehtorilla ei ole likainen mielikuvitus - opiskelijoilla taitaa olla. Niin harvoin he uskaltavat tuota verbiä käyttää.

Odotan myös Wanhojen tansseja. Viime vuonna suurin ilonaiheeni oli telaketjutraktorin kokoinen jääkiekkoilijapoika, joka sulavasti ja viehkosti liikehti parketilla ja pyöritti tyttöään kuin konsanaan Åke Blomqvist. Olin ihan äimänkäkenä ihastuksesta, ja kehuin poikaa jälkeenpäin. Harmi, ettei meiltä tahdo löytyä tarpeeksi poikia tanssimaan. Osa joutuu tyytymään tyttöpariin. Pojat eivät ilmeisesti tahdo pynttäytyä; tytöillähän siitä on tullut miltei kilpavarustelua. Kampaukset, puvut ja meikit nielevät helposti tuhansia euroja, joten tanssit eivät ole köyhän perheen huvia.

Ennen Wanhojen tansseja meillä on yhteiset päivälliset, joille ruuan meille valmistavat kokkiopiskelijat, ja tarjoilijat tietysti tarjoilevat. On mukavaa pysähtyä hetkeksi raskaan puurtamisen jälkeen, ottaa rennosti ja puhua mukavia.

Kuulin enkun opelta, että tämän vuoden abitkin ovat jo piirtäneet minusta kuvan. Ihanaa, että kuusikymppinen mummolehtori  vielä herättää sympatioita - tai antipatioita. Minä satiirin ja ironian rakastaja toivon teräviä sloganeita - en mitään höpö höpö -humppaa! Tavataan Harjulla torstaina 18.2.2016. Rakkaudella, Maire