Helsingin Sanomien kolumnissa 24.3.2016 toimittaja Jukka Ruukki toteaa osuvasti, ettei opettajaa ole palkattu seurustelemaan lasten kanssa. Ei todellakaan - ei myöskään murkkujen eikä lukiolaisten tai amisten kanssa. Yli 30-vuotisen urani aikana en ole ikinä ollut niin väsynyt kuin tänä lukuvuonna. Kahden viikon kuluttua tulee täyteen henkilökohtainen eläkeikäni, joten voisin toki jäädä heti pois työstä. Olen utelias ja aion kuitenkin olla vielä ainakin ainakin heinäkuun loppuun asti.
Vaikka vahingossa jouduin opettajaksi, olen aina viihtynyt työssäni, jopa rakastanut sitä. Olen saanut olla monissa töissä: peruskoulussa, amiksessa, opistoasteella, amk:ssa, opettajainkouluttajana sekä lukion opettajana. Nyt tunnen olevani etuoikeutetussa asemassa, kun pääsen tästä hullunmyllystä pois. Tulevaisuus opettajana pelottaa.
Eräs nuorehko naiskollegani oli yhden jakson "oikeissa töissä": työssäoppimassa raksalla. Minut pysäytti ja minua järkytti hänen puheenvuoronsa viime viikon palaverissa. Hän pyrkii aikuiskoulutukseen suorittamaan rakennusalan näyttötutkintoa. "En vain jaksa. Kyllä tämä on nyt nähty. Täytyy kokeilla jotakin uutta." Tuo kollega oli aikoinaan minulla opettajaharjoittelijana ja menestyi erinomaisesti. Hänellä oli sekä oppiaineen asiantuntemusta että kykyä kohdata opiskelijat. Hän on sosiaalisesti lahjakas ja pystyy hallitsemaan vaikeitakin ryhmiä. Kun hyvin työssään menestynyt opettaja ei jaksa, miten jaksavat ne heikommat?
Moni muukin kollegani suunnittelee alan vaihtoa, jää opinto- tai vuorotteluvapaalle tai pitkälle sairauslomalle. Voimat eivät yksinkertaisesti riitä. Meiltä on riistetty auktoriteetti jo ajat sitten. Kaikkia nuoria pitäisi ymmärtää loputtomiin. Opiskelijat saavat tulla kouluun silloin, kun heräävät. Poissaoloilla ei ole mitään merkitystä: ainakaan ne eivät saa vaikuttaa kurssin arviointiin. Kuitenkin laissa sanotaan, että amiksen ja lukion tunneilla on läsnäolopakko. Esimiehet odottavat, että kaikki läpäisevät kaikki kurssit ja valmistuvat. Heitä pomottavat yksikönjohtajat, rehtorit ja yhtymän ylin päällystö. Niinpä moni nuori opettaja luovuttaa ja kirjoittaa T1:n tai viitosen, jotta ei saa hankalan ihmisen stigmaa.
Uusin järkytyksen aiheeni on Opetushallituksen antamat ohjeet koulujen järjestyssääntöjen laatimiseksi (Tiedote 23.3.). Kännykän käyttöä ei voi kieltää, sillä silloin puututtaisiin sananvapauteen. Digitalisaatioon hurahtaneet uskottelevat opetusministerimme tavoin, että tekniikka pelastaa kaiken. Kännykkä tai tabletti tiedonhankinnassa on hyvä apuväline, mutta sen viihdekäyttö ei kuulu oppitunneille. Riistänkö siis opiskelijalta sananvapauden, kun kiellän älykännykän käytön muuhun kuin opiskeluun?
Keskisuomalaisessa on parin vuoden ajan ollut Lyhyet-palstalla miltei viikoittain haukuttu opettajia. Kirjoittajien mielestä me teemme puolipäivätyötä, josta maksetaan aivan liian suurta palkkaa. Suurin kateudenaihe tuntuu olevan liian pitkät lomat. Kunpa nuo irvailijat tietäisivät todellisuuden. Viikonloppu ei enää riitä palautumiseen. Kesäloman ensimmäiset viikot kuluvat toipumiseen, ja kun kunto alkaa palautua, pitää jo aloittaa uuden lukuvuoden suunnittelu. Toimittaja Ruukin mukaan opettajankoulutukseen on tunkua, mutta yhtä lailla alalta halutaan pois. Mistähän se kertoo?
"Kissa elää kiitoksella" toteaa vanha sananparsi. Opettaja harvoin kiitosta saa - ainakaan esimiehiltä. Harva esimies tietää, millaista opetus nykypäivän amiksen tai lukion tunneilla on. Esimiehet elävät omassa kuplassaan ja yrittävät olla tulosvastuullisia. Opettaja on hyvä vain silloin, jos hän antaa mennä ohi korvien kaiken sen paskan, jota kuulee. Hän tekee tulosta, jos antaa kaikille kaikki kurssit läpi. Hän ummistaa silmänsä, vaikka joka opiskelija opiskelun sijasta näpyttelisi tekstareita. Hän sietää huorittelua ja haistattelua. Hän on hajuton, mauton, näkymätön - hän ei kysele eikä kyseenalaista mitään. Hän toimii pilkuntarkasti jokaisen tyhmänkin ohjeen mukaan. Hän on robotti. Persoonallisuuksia ei siedetä - nehän vain sekoittavat hienosti suunnitellun strategian. Nykykoulussa menestyy samaan muottiin valettu alien. Jos koulutuksen alasajo jatkuu samaa vauhtia, meillä on pian todella aineksia kauhuelokuvaan.
Kyllä sinä Maire nyt ensinnäkin kuulit tai muistat väärin ja toiseksi olet ymmärtänyt väärin. En ole missään kohtaa sanonut, että en jaksaisi työtäni. Olen siihen leipääntynyt ja se johtuu enimmäkseen siitä, että olen liian rutinoitunut hommiini ja koen, etten pysty tekemään työtäni niin innovatiivisesti kuin haluaisin. Minulle ei ole kukaan koskaan haistatellut saati että olisi huoritellut - kiittänyt on puolestaan moni. Rakastan opetustyötä ja isolla todennäköisyydellä teen sitä tulevaisuudessakin. Haluan raksalle, koska se tekee minusta paremman opettajan ja koska haluan haastaa itseäni ja nähdä, mitä osaan itse oikeasti tehdä käsilläni.
VastaaPoistaOlet ymmärtänyt minut täysin väärin tässä niin sanotussa uupumisasiassa. Minähän nimenomaan olen niitä, joiden silmissä opetustyö on herttaista puolipäivätyötä. Minä tiedän, millaista elämää elävät ihmiset, jotka tekevät fyysisesti raskasta työtä seitsemästä puoli neljään ja joilla tahtovat lakisääteiset lomatkin jäädä pitämättä. Olen yrittäjän lapsi ja naimisissa duunarin kanssa. Kyllä se vain valitettavasti realistista on sanoa, että suuri osa opettajista ei tiedä oikeasta työnteosta mitään. Itsehän haluaisin tulevaisuudessa tehdä kesäisin raksahommia, koska opettajien kesäloma on minulle tavallaan turhan pitkä.
Kyse ei siis ole siitä, ettenkö jaksaisi. Ei vaan huvita opettaa niin kuin nykyään joutuu opettamaan. Haluan tehdä vaihteeksi jotain, mistä voin olla oikeasti ylpeä. Oikeita töitä.
Yst. Kollegasi Minna Viitanen
Minna, en ollenkaan epäile, ettetkö jaksaisi opettaa. Pointti on siinä, kun sanot leipääntyneesi työhön. Jos rakastaa työtään, voi toki välillä vähän leipääntyäkin, mutta tuollainen irtiotto kyllä kauhistuttaa minua. Kenelläpä meistä ei olisi vaikeita päiviä, jopa viikkoja. Itse en kuitenkaan koskaan ole halunnut lähteä mihinkään. En edes silloin, kun 1990-luvulla oli esinaisen kanssa todella hankalaa. Myös minä olen jaksanut ehkä juuri sen huikean hyvän opiskelijapalautteen takia. Tässä varmaan näkyy se sukupolvien välinen kuilu, joka meilläkin on: suhtaudumme asioihin niin kovin eri tavoin. Edelleen rakkaudella, Maire
PoistaEn ymmärrä, miksi irtioton pitäisi kauhistuttaa - tai miksi sitä pitäisi edes kutsua nimenomaan irtiotoksi. Ne jotka mua tuntevat, ovat pitäneet tätä mulle luontevana juttuna ja loistavana mahdollisuutena. Minussa on tavallaan aina ollut monta mahdollista minää ja tämä on vaan sellainen mahdollisuus katsoa, mikä ja kuka toisaalta olen, että en halua jättää tätä käyttämättä. Olen koko ajan sanonut, että tämä todennäköisesti tekee minusta paremman opettajan, eli siinä mielessä tämä ei ole irtiotto. Opettajuus on minussa sisäsyntyistä eikä se lähde minusta mihinkään. Mutta se kehittyy - ja kuka voi sanoa, mikä kenellekin on oikea tapa kehittyä? Opettajien kannattaisi enemmän kehittää itseään tekemällä itsekin ainaisen lukemalla opiskelun sijaan - varsinkin niiden, jotka opettavat tekijöitä.
PoistaJos on leipiintynyt olo, kannattaa nimenomaan hakea näkökulmaa muualta. Itse tein näin aikoinani, ja se pelasti oman urani opettajana. Välivuoden aikana näin opettajan ammatin hyvät puolet, ja sen jälkeen motivaatio-ongelmia ei ole ollut. "Herttaista puolipäivätyötä" en ole ikinä kokenut tekeväni, päinvastoin tiedän monia opettajia, jotka raatavat ilta toisen perään duunipaikalla suunnittelemassa ja korjaamassa kokeita - vielä kauan sen jälkeen, kun duunarit ovat lopettaneet päivänsä. Henkinen työ kuluttaa siinä missä fyysinenkin, enkä millään muotoa näe tarpeelliseksi näiden vastakkainasettelua. Toki vapaamatkustajia mahtuu opetusalallekin... Yst. Sari Taipale, Mairen opetusharjoittelija 1990-luvun loppupuolelta
VastaaPoistaKiitos, Sari. En minäkään ole ikinä puolipäivätyötä tehnyt. Sen sijaan muistan erään amm.aineidenopekollegani kerran ihmetelleen, kuinka joku vie töitä kotiin. "Minä tarkistan kokeetkin tunneilla!" Toinen puolestaan antoi opiskelijoille etätehtäviä, jotta pääsi Viroon villisikajahtiin. "En minä niitä tehtäviä tarkista." hän totesi. Saman herrahenkilön oppilaana oli ystäväni poika. Äiti valitti ihan yksikönjohtajalle asti, että pojan koulupäivät ovat vain muutaman tunnin mittaisia. Mitään muutosta ei tapahtunut. Vastaavanlaisia esimerkkejä etänä suoritettavista ammattiaineiden kursseista on korviini kantautunut ihan liian paljon. Joku osaa ja uskaltaa hoitaa hommansa kevyemmin. Minä en - eivätkä varmaan monet muutkaan YTO-opet.
PoistaTunnistan kirjoituksistasi paljon tuttuja asioita. Olen ollut ammattikoulussa opettajana nyt 21 vuotta, eikä tämä parempaan suuntaan ole missään tapauksessa ole menossa, tarkastelee asiaa miltä kantilta tahansa.
VastaaPoistaMinua huolestuttaa, miten vielä toiset parikymmentä vuotta jaksan. Opettamisesta pidän edelleen useimmiten, samoin useimmista opiskelijoistani. Mutta on väsyttävää haalia opetusvelvollisuutta täyteen monelta alalta. Opetan tänä vuonna merenkulussa, turvallisuudessa, sosiaali- ja terveysalalla sekä hiusalalla. Lisäksi vielä ajokortitta singahtelen pitkin päivää eri puolilla kaupunkia. Tietenkin on hienoa, kun työnantaja huolehtii kunnostani, mutta joskus tekee tiukkaa ehtiä syödä tai jopa käydä vessassa. Stressi on riesasani suuren ajan vuodesta, nukun huonosti ja olen koko ajan väsynyt. Viimeksi tänään mietin, että kesällä pitää oikeasti tehdä jotain, jotta työssäjaksamiseni paranisi.
Ensi vuonna kuormittaa lisäksi erityisopettajaopinnot, jotka toki varmasti paljon myös antavatkin. Erityisopetuksen parissa olen pitkään askaroinut jollain lailla ja nyt ajattelin parantaa asemiani kiristyvillä markkinoilla hommaamalla lisäpätevyyttä.
Tämän avautumisen lopuksi on pakko sanoa, Maire, että hiukan olen kyllä kateellinen eläköitymisestäsi - etenkin kun selvää on, että ammattikoulutuksen ja etenkään yto-opetuksen aallonpohjaa ei ole vielä saavutettu!
Leppoisia eläkepäiviä Sinulle, Maire!
Taru Koskinen
Kiitos kommentista! Olemme olleet viime päivät ihan alamaissa. Meillä on palkkariita menossa käräjäoikeuteen. Saimme vasta äskettäin tiedoksi KKY:n vastineen oikeudelle. Siinä mitätöidään työmme lähes täysin. Olemme opettaneet amiksen palkalla lukion kursseja (kaksoistutkinto). Meillä on jo apulaisoikeuskanslerin myönteinen lausunto asiasta. Työnantajan mielestä oikeuskansleri on väärässä. Vaikka pääsen eläkkeelle, en pääse eroon koulusta. Mahdollisine valituksineen oikeusprosessi kestää vuosia. Saat olla kateellinen, sillä minua hirvittää kollegojeni puolesta. Mihin ammatillinen koulutus oikein syöstään? Ainakaan jatko-opintokelpoisuutta ei ole enää kuin paperilla. Kaikesta huolimatta hyvää jatkoa sinulle! Erkkaopeilla on taatusti työtä.
VastaaPoistaRakkaudella, Maire